”Varmentakaa sijaintinne H1 ja H2,” Dave kuiskasi radiopuhelimeen. Isku oli tarkasti suunniteltu ja se vaati myös yhtä tarkkaa suoritusta. Jos homma menisi putkeen, niin Federal Security Unitin sotilaat eivät tietäisi mikä heihin iski. Toisaalta jos homma kusisi kintuille, niin silloin ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi juokseminen ja niin pirun lujaa.
Dave kuitenkin luotti ryhmäänsä – olivathan he kaikki kokeneita metsästäjiä, jotka hän oli itse valinnut tätä tehtävää varten. Jim oli ryhmän myyrä soluttautuneena vankienkuljetukseen, Claire hoiti tarkka-ampujan roolin ja Red oli vastuussa pommeista. Dave itse oli etulinjassa H-hetken iskiessä, eikä edes hän voinut välttää pientä hermostuneisuutta miettiessään suunnitelmaa vielä viimeisen kerran lävitse.
”H1 paikalla,” kuului radiosta ja vilkaistessaan ylös Dave näki Clairen juuri ja juuri asemapaikallaan sortumavaarassa olevan kerrostalon katolla. Vain hullu yrittäisi tätä iskua asutussa kaupungissa, mutta Chicagon rauniot olivat täydelliset sitä varten. Melkein heti perään radiosta kuului myös Redin varmistusviesti, joka tarkoitti että FSU:n panssariauto olisi paikalla hetkellä millä hyvänsä.
Dave kävi läpi asearsenaalinsa vielä kerran aina – SPAS-12 pumppuhaulikko ja vanha, mutta luotettava Colt-revolveri olivat molemmat ladattuina ja hopeateräinen miekka lepäsi huotrassaan Daven selässä. Seuraavassa hetkessä musta, panssaroitu pakettiauto kurvasi raunioiden keskeltä näkyviin ja Red painoi laukaisinta suunnitelman mukaisesti.
Räjähdys vavisutti maata ja päästi ilmaan valtavan savu- ja pölypilven, mutta ennen kaikkea se tuhosi yhden kaatumaisillaan olleen kerrostalon perustukset. Kun tuo valtava kiviröykkiö oli toteuttanut tehtävänsä ja tukkinut FSU:n matkan, niin koko tienoo oli pölypilven peitossa. Seuraavassa hetkessä Red räjäytti toisen räjähdyspanoksen, jonka seurauksena pakettiauto oli jumissa raunioiden keskellä.
Vaikka FSU:n sotilaat ovat hyvin koulutettuja ammattitappajia, niin he ovat loppupeleissä kuitenkin vain ihmisiä, eivätkä ihmiset ikinä osaa toimia optimaalisella tavalla yllätystilanteissa. Sotilaiden purkautuessa autosta epätietoisuuden vallassa, Claire aloitti heidän harventamisensa yksi kerrallaan. Laukaus jalkaan, jonka jälkeen joku kolmen koplasta iski mieheltä tajun kankaalle. Kaikki oli ohi alle minuutissa, ja pölyn laskeutuessa maassa makasi neljä tajutonta ja raajarikkoa FSU:n sotilasta.
Sitten tuli hetki, jota Dave oli odottanut kaikista eniten – kuljetuksen tarkastaminen. Pakettiauto oli sisältä pimeä musta koppi, jonka perältä näkyi heikkoa liikettä. Dave lähti etenemään revolveri valmiina kädessään, mutta moinen osoittautui onneksi turhaksi. Perällä kyyhötti sairaalloisen laiha vanha mies, joka oli enemmän peloissaan kuin uhkaava. Hän haisi viemärille ja oli pukeutunut likaisiin rääsyihin, eikä ihonväristä tahtonut saada selvää kaiken sen lian alta. ”Jim, tule irrottamaan tämä piruparka, niin päästään lähtemään ennen kuin saadaan seuraa,” Dave huudahti pihalle.
Jim heitti FSU:n kypärän pois ja avasi miehen kettingit, jonka jälkeen tämä siirrettiin ryhmän omaan pakettiautoon. Mitä hyvänsä mies sitten saattoikin tietää, niin Dave piti sen hyvin omana tietonaan. Moinen tietojen pihtaaminen ärsytti Jimiä, sillä hän oli aiemmassa porukassaan tottunut avoimuuteen ryhmän sisällä. Mutta Dave oli pomo, ja sillä selvä.
Tunnin ajomatkan jälkeen ryhmä pääsi viimein takaisin väliaikaiseen tukikohtaansa, eli hylätyn huoltoaseman kellariin. Siellä vanki sidottiin tuoliin, ja Dave käski muita menemään pihalle kuulustelun ajaksi.
”Mennään suoraan asiaan, eli kerro kaikki mitä tiedät Ringoksesta, niin pääset vapaalle jalalle lähelle ihmisasutusta. Pysy hiljaa, niin FSU:n käsittely alkaa muistuttamaan hemmottelua,” Dave sanoi miehelle, istuen samalla tuoliin tämän eteen. ”Tiedän jo sinun olevan tuomittu okkultismista ja sana kadulla kertoo sinun vehtailleen henkien kanssa hyvinkin paljon. Tämän takia kuulemma ehdit pakenemaan Chicagostakin ennen kuin tuho tuli.”
”Ringoksesta sinun ei tarvitse tietää muuta kuin se, metsästäjä, että hänen kanssaan ei kannata pelleillä. Hän kyllä hyvin mielellään levittää sinun sisälmyksesi ympäri huonetta, sen jälkeen kun on tehnyt sen kaikille ystävillesi sinun katsellessasi vierestä,” mies sanoi karhealla äänellä, ja sylkäisi Daven eteen lattialle. ”Väärä vastaus,” Dave huudahti lyöden miestä samalla voimakkaasti palleaan ja jatkoi: ”Haluan tietää Ringoksen pannan, ja sinä kerrot sen!”
”Oliko tuo muka lyönti? Jos et tuon parempaan pysty, niin minulla ei ole mitään pelättävää, sillä Ringos tappaa minut jos kerron yhtään mitään, tai vielä jotain pahempaa,” mies kähisi, haukkoen samalla henkeä. Dave jatkoi kuulustelua useita tunteja, kunnes mies menetti tajunsa kivusta.
Ryhmän muut jäsenet olivat tällä välin alkaneet huoltaa aseitaan ja laittamaan ruokaa nuotiolla. Kahvin haju leijaili Daven nokkaan tämän kömpiessä ulos auringonpaahteeseen. ”No, saitko haluamasi?” Jim irvaili, puhdistaessaan samalla rynnäkkökivääriään, joka oli siististi levitetty hänen takkinsa päälle.
”En vielä, mutta käy juottamassa hänelle vettä kun hän herää, niin voin jatkaa kuulusteluja,” Dave heitti takaisin ja kaatoi itselleen kupillisen kahvia. Jimin lähtiessä sisälle kenttäpullon kanssa, niin muut puhuivat mitä heillä olisi seuraavana tähtäimessään. ”Bridgestonen vankila täytyy jossain vaiheessa saada murrettua, sillä sinne on teljetty ihan liikaa porukkaa,” Red tuumasi, johon Claire vain tuhahti: ”Se on itsemurhatehtävä, jopa meidän mittapuullamme!”
Sitten sisältä kuului Jimin huuto, jonka seurauksena kaikilla oli aseet välittömästi hyppysissään. ”Edetään jonossa, Claire pitää perää, minä menen edeltä,” Dave käski ja lähti ripeästi kohti huoltoaseman kellaria.
Sisällä oli liian hiljaista ja valot olivat sammuneet. Ne eivät olleet rikki, vaan aivan kuin niihin ei olisi tullut sähköä ollenkaan. Heti sisälle päästyään kaikki sytyttivät taskulampun ja alkoivat hermostuneena tarkkailemaan ympäristöään. Portaat kellariin tuntuivat pidemmiltä kuin aiemmin, mutta hän pakotti itseään nielemään pelkonsa ja varautumaan pahimpaan. Jo portaiden yläpäästä näkyi kuinka Jimin jalka pilkotti kulman takaa.
Kellari itsesään oli pelkkä neliönmuotoinen huone, jossa oli pari loisteputkivalaisinta ja muutama penkki, joten siellä ei ollut mitään piilopaikkoja. Heti huoneeseen päästyään Dave tarkasti oikean kulman ja Red vasemman, Clairen tarkkaillessa portaiden yläpäätä. Huone oli kuitenkin tyhjä, mutta jokin oli kuitenkin repinyt Jimin pään irti ja laittanut sen roikkumaan katosta.
”Reitti selvä,” Dave sanoi Redille ja Clairelle, siirtyen samalla tutkimaan Jimin ruumista. ”Kuka se tyyppi oikein oli?!?” Claire lähes huusi. ”Tavallinen okkultisti vain, mutta minulla on paha aavistus tästä. Claire, oletko kunnossa?” Dave vastasi ja osoitti huolestuneena Clairen kasvoja. Claire koski kasvojaan ja katsoi sen jälkeen kättään, joka oli veren peitossa. Muut todistivat kauhuissaan kuinka Claire alkoi vuotamaan verta kaikista ruumiinaukoistaan, ilman että he pystyivät tekemään asialle yhtään mitään. Claire huusi tuskissaan korvia vihlovasti, kunnes lopulta hän vain lysähti kasaan ja verilammikko alkoi kerääntyä hänen alleen. Sitten aiemmin vangittuna ollut mies asteli nurkasta esiin, vaikka häntä ei aiemmin ollut näkynyt missään.
”Dave Hamill, tapaamme jälleen... Vai pitäisikö sanoa tapamme jälleen?” mies sanoi. Hän oli kuitenkin muuttunut käytökseltään kuin täysin eriksi ihmiseksi. ”Ringos,” Dave sähähti ja veti miekkansa selästään. ”Red, juokse!” hän käski, mutta liian myöhään. Red kaatui maahan huutaen tuskissaan ja piteli samalla päätään. ”Dave, oletko ikinä nähnyt elokuvaa Scanners? Et? Voin tiivistää juonen sinulle,” Ringos sanoi ja samalla Redin pää räjähti, maalaten huoneen punaiseksi.
Tämä oli niitä harvoja tilanteita missä Dave ei ikinä halunnut olla valmistautumattomana. Hän oli käytännössä Ringoksen armoilla ja tämä tiesi sen itsekin päätellen hänen ylimielisestä ilmeestään. Hän punnitsi vaihtoehtojaan kiireesti, mutta ei keksinyt mitään ulospääsyä tilanteesta. Jokaisen tunnelin päässä häämötti varma kuolema. Dave ehtisi huitaista Ringosta miekallaan ehkä kerran, ennen kuin hän liittyisi toveriensa seuraan. Ehkä se ei loppujen lopuksi olisi kuitenkaan niin huono asia. Ainakin hän lähtisi saappaat jalassa. Kärsimystä hän on tässä elämässä jo kuitenkin nähnyt tarpeeksi.
”Jatketaan leikkiä toisella kertaa, minulla on muita asioita hoidettavana, Hamill,” Ringos sanoi, ja siinä samassa hän oli poissa. Vain vangitun miehen ruumis jäi, mutta sekin oli eloton, mikä ei Davea sinällään yllättänyt. Jäljellä oli enää kuoppien kaivaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti